Talvivaellus Repokairan suuntaan 14.- 18.3.2013
Yöpymiset: Sallivaara (Poliisien tupa), Repokaira
Muistiinpanoistani keskiviikkona 13.3.2013: ”Pakkailin aamulla ahkiota. Välillä kävin ruokakaupassa. Pirjo vei Tikkurilan asemalle. Rakennustöitä – ei meinannut päästä asemalaiturille. Juna myöhässä n. 20 min: 20.06 – ahkio konduktöörivaunuun 10e. Hyttiin, oluelle – pitkä jono oli junan ravintolavaunussa. Luin hytissä Juha Itkosen romaania Seitsemäntoista. Hyvä kirja. Hyttitoverini tuli hyttiin myöhään – viina tuoksui ja yöllä huuteli mörköjä – muutoin nukuin hyvin aamuun.”
Torstaina 14.3. ”Aamupala junan ravintolavaunussa 7,10e. Sain hyttitoveriltani pullon virolaista viinaa! Viru Välge 80%. Huh! Bussiin klo 8 – 63,40e Inariin. Munkkikahvit Sodankylässä. Sodankylän ja Vuotson välillä bussin ikkunasta näkyy joku vaara tai tunturi vasemmalla eli lännessä. Joka reissulla mietin, mikä se on ja koskaan en muista kotona tarkastaa. Jossain jängällä on hiihtäjän jälkiä – ei näyttäisi kovin upottaneen. Ivalossa bussin vaihto. Klo 13 – 13.40 Inariin. Ahkio Kuukkelin pihaan, ruoka RantaMarissa. Kuukkelin pihalla joku pikkubussi – sen kuski kyseli, olinko minä tulossa kyytiin. Ahkio piti sovitella penkkien päälle. Koulun pihaan – nyt sekä ala- että yläkoulu ovat samassa. Kaksi koululaista kyytiin. Juttelin yläkoululaisen kanssa: ehkä lukioon Sodankylään tai Rovaniemelle mutta ei Ivaloon. Sääli: Ivalon lukio pikkuhiljaa näivettyy. Koululaiset jäivät pois, Lemmenjoentien risteyksessä joku paikkakuntalainen kyytiin ja kolme säkkiä poroeloa – jotain ruokaa poroille. Kuulemma koululaiskyyti kulkee joka päivä Lismaan ja kyytiin myös turisti pääsee. Repojoen kohdalla pois kyydistä. Hieno sää – upea auringonpaiste. Kelkkauraa Sallivaaraan, sitten Poliisien tuvalle. Armeijan helikopteri – ovat olleet harjoittelemassa. Poliisien tupaan lämpöä – sisällä -20 C. Joku ollut viikko sitten mutta vieraskirjassa on todella vähän merkintöjä. Iltateet, tekstiviesti kotiin: 3G. 16½ A4-lehteä 12.6.-07 – 7.3.-13”
Alla olevat muistiinpanot tehty 21.3.2013
Perjantaina 15.3.2012 Melko kylmä yö Sallivaaran suunnalla. Poliisien tuvassakin sisällä pakkasta, on vain yksinkertainen ikkuna ja oven ja karmin välissä isoja rakoja kylmälle ilmalle. Mittailin ulkona pakkasta, meni alemmas kuin mittarin asteikko (- 30) ylti, eli pakkasta reilummin kuin 30. Poliisien tuvassa on kaasu. Aamupalan jälkeen kohti Naukujänkää, aluksi Tunturi-Sallivaaran suuntaan, kiersin tunturin eteläpuolelta. Leammin yli. Joku harjanne, isot ja syvät jäljet: onkohan hirven?
Jatkoin luoteeseen, jänkää pitkin, kunnes saavuin metsän laitaan. Metsän keskellä oli joku aukea, siis sinne. Moottorikelkkaura tuli vastaan ja lähdin seuraamaan sitä. Hiihtelin kunnes aurinko alkoi laskea ja jäin männyn juureen yöksi. Molempien keskisormien päissä kipua, aivan kuin olisivat saaneet liikaa kylmään, kunhan vaan eivät paleltuisi. Käsien voimat vähissä, enkä oikein saanut makuualustaa pois pussistaan, joten laittauduin ahkion päälle nukkumaan; tavaroiden päälle.
Lauantaina 16.3. Vaatimattoman aamupalan jälkeen hiihtelin aluksi etelään ja sitten länteen, eli tutkailin Repojoen koillispuolisia alueita, taas tuli joku kelkkaura vastaan, joten lähdin seuraamaan sitä. Yhdessä vaiheessa vastaan tuli melko jyrkkä lasku, joten palasin noin kilometrin verran takaisin ja jäin yöksi, taas ahkion päälle. Nyt sormissa ei tuntunut niin kipeältä kuin eilen.
Sunnuntaina 17.3. Vaatimattoman aamupalan jälkeen hiihtelin länttä kohti tavoitteena siirtyä Repojoen länsipuolelle. Osin koivikossa oli työlästä kulkea, joten laskeuduin Repojoen jäälle. Muutamin paikoin jäässä oli virtapaikkojen kohdalla avointa, mutta valtaosin jää oli vahvaa. Yhdessä paikassa piti palata muutama metri takaisin, kun jää alkoi uhkaavasti ritistä. Saavuin pitkulaiselle järvelle ja päätin varmuuden vuoksi tarkastaa täsmällisen paikan puhelimen A-GPS – paikantamisohjelmalla: Huuvajärvi. Jäin järven jäälle yöksi.
Maanantaina 18.3. Vaatimattoman aamupalan jälkeen punnitsin kahta vaihtoehtoa: joku järviä pitkin Avisuorrajoen kammille tai sopivasta paikasta ylös ja kohti Pahtajärven porotupaa. Valitsin Avisuorrajoen vaihtoehdon, muutamin paikoin koivikko järvien välissä oli melko työläs kulkea, lunta oli kinostanut yli metrisiksi valleiksi mutta jatkoi eteenpäin. Kivikämpän kohdalla otin pari valokuvaa ja kauhukseni huomasin molempien keskisormien päiden olevan tumman violetteja. Pelkäsin pahinta ja päätin lähteä heti pois: sormet olivat paleltuneet – kun vanhastaan minulla oli kokemusta vakavasta paleltumisesta, en halunnut riskeerata. Palasin takaisin paikkaan, jossa olin nähnyt kelkkauran nousevan järvilaaksosta ylös kohti Pahtajärven tupaa. Jätin ahkion jäälle ja lähdin nousemaan ylös paikkaan, jossa puhelimella on kuuluvuutta. Jossain jyrkässä paikassa jätin myös sukset ja sauvat rinteeseen ja kävelin kelkkauraa, kunnes huomasin puhelimella olevan yhteys verkkoon. Soitin hätänumeroon. Pyysivät odottelemaan siinä paikassa, jossa puhelimella on kenttää, joten en laskeutunut takaisin järven jäälle. Helikopteri tuli ehkä reilun tunnin kuluttua: kyytiin, mutta tavarat jäivät sinne. Rajavartioston helikopterilla Inariin. Terveyskeskuslääkäri tutki sormiani, anto kipulääkereseptin ja poistuin apteekin kautta hotelliin.
Soittelin illan mittaan Lismaan eräällä poromiehelle ja kysyin mahdollisuutta saada tavarat haettua Huuvajärveltä.
Tätä kirjoittaessani (21.3.2013) sain puhelinsoiton Lismasta: ahkio ja sukset ovat siellä ja ne lähtevät joko tänään tai huomenna etelään. – Kun tavaroista ei kuulunut mitään, soitin Matkahuoltoon perjantaina 5.4. ja kyselin: olivat tulleet, mutta lähetysilmoitukseen oli laitettu virheellinen puhelinnumero. Kun olin lähdössä mökille viikonlopun viettoon ja autokin oli Jämsässä, päätin jättää tavaroiden haun ensi viikoksi. Lopulta ehdin hakea ahkion jne. vasta tiistaina 9.4. – kaikki tavarat olivat tulleet, mutta osin märkiä ja homeisia. Soittelin Lismaan kiitospuhelun tavarat Huuvajärveltä hakeneelle poromiehelle.